Juttuja messuosastojen maailmasta

Niput, mummot, heinäkasat – niissä ne messuosastot matkustaa

Kirjoittaja Kaisa Porotähti on 18.10.2017 13:34

Young lady standing and gesturing with a cardboard box on her head with smiley face-699272-edited.jpegTavaroiden pakkaaminen ja kuljettaminen on iso osa messurakentajan ammattia ja messuosaston toteutusta. Rakennuskeikalle lähteminen tarkoittaa sitä, että pääkallopaikalla keräillään ensin kaikki kamppeet kasaan, joita keikalla tullaan tarvitsemaan. On levytavaraa, messumattorullaa, profiililaatikkoa, ovea, ties mitä piirustuksien mukaan rakennettua pömpeliä, tulosterullapötkylää, jääkaappia, tekokasvia, roska-astiaa, naulakkoa, esitetelinettä, pöytää, tuolia, tiskiä, siivousvälinettä, ruuviväännintä, kompuraa, tikapuuta, mattolineaaria, lamppulaatikkoa – lista on loputon. Näistä kaikista romppeista pitäisi sitten saada kivoja ja siistejä nippuja tehtyä, niin että kaikki mahtuu autoon ja säilyy vahingoittumattomana koko reissun ajan.

Allekirjoittaneen messukilometrit ovat vasta alkutaipaleella ja on selvää, että Tetris-taitoja on kehitettävä näiden parissa. On tiettyjä niksejä joista kannattaa lavallisen kasaaminen aloittaa, mutta kun yksikään kasa ei ole ikinä samanlainen, niin luovuutta joutuu väkisinkin käyttämään ja sovittelemaan mikä tavara sopisi mihinkin koloon. Sellainen lopputulos olisi kuitenkin toivottava, että kukaan ei kutsuisi sitä heinäkasaksi.

Kaikkien nippujen äiti ja ne muut pakkauksien olomuodot

”Heinäkasa” on epämääräinen huojuva ja hytkyvä kasa, josta ei voi olla varma, koska se leviää jonnekin tai osa tavaroista putoaa kyydistä, kun sitä siirtelee kaikesta sitä ympäröivästä kiristekalvosta huolimatta.

”Tiiliskivi” onkin sitten aivan heinäkasan vastakohta. Se on kohtuullisen pieni, siisti ja napakka viattoman näköinen kasa, mutta painava kökkö, jota siirrellessä saa pinnistellä aortta pinkeänä pumppukärryjen parissa. Tiiliskivi on messurakentajan pakkaushermoja hivelevä lavallinen tavaraa, siitä näkee selvästi ammattilaisen kädenjäljen ja niiden suurena plussana on päällekkäin pakkaamisen mahdollisuus.

Pelkkä ”lava” tai ”nippu” sitten taas on vaan ihan joku tavis kasa, missä on joitain tavaroita lavalla selkeässä nipussa. Lava tai nippu ei herätä messurakentajassa suuremmin tunteita. Nippu muodostuu helposti ja se kulkeutuu messuosaston tontin laitaan pumppukärryillä ilman sen suurempia ihmettelyitä, jonka jälkeen päästään siirtymään seuraavan tavarakasan pariin.

”Mummo” onkin sitten mielenkiintoinen. En ole vieläkään aivan varma mummon tarkasta määritelmästä, koska jokainen messurakentajakonkari, jolta olen asiasta kysynyt, on vastannut hiukan erilailla. Ensimmäinen muisto mummosta sijoittuu jonnekin yli 20 vuoden päähän. Olin pikkutyttönä isän takinhihassa kiinni hänen mukanaan työpaikalla, kun kuulin jonkun messurakentajan puhuvan kasaamastaan mummosta ylpeänä. Se on täysin varmaa, että mummo on suuri, siihen vaaditaan paljon erilaista tavaraa ja sen tekemiseen kuluu aikaa, vaivaa ja kiristekalvoa. Erimielisyyksiä on jakanut se, että onko mummo heinäkasamainen vai suurella huolellisuudella muodostettu tavararöykkiö, joka on reunoiltaan siisti ja pysyy täysin ruodussaan. Jotkut antavat kasalle herkemmin mummon tittelin, kun toiset taas vaativat huomattavasti suurempia mittasuhteita kiristekalvolla kieputetulta messuosaston materiaaleja sisältävältä mestariteokselta. Mummo-nimitys juontaa kuitenkin juurensa sinne, että se on kaikkien nippujen äiti. Toisille se tarkoittaa sitä, että se on esimerkkinä kaikille muille nipuille millaisia niiden pitäisi olla, kun koko lähtee kasvamaan: järkkymätön, tukeva ja kestää maailman tuulet ja reissut horjumattomana. Eräs messurakentaja puolestaan kuvasi mummoa seuraavasti: ”Mummo on sellainen iso ja rehevä, joka tursuilee vähän sieltä ja täältä, niin kuin mummot monesti.” Liekö sitten silläkin vaikutusta mummon määrittelemiseen, että millaiseen mummoon on kukakin tottunut?

Tavaroiden pyörittelyä

Tavaroiden pakkaaminen ja kuljettelu on messutouhuissa väkisinkin osa prosessia. Kun tavarat saadaan pakattua ja lastattua autoon verstaalla valmiiksi lähtöön, päästään vasta tavaroiden pakkailun ja roudailun alkuun. Perillä tapahtumapaikalla tavarat puretaan ulos autosta ja kuljetetaan rakenteilla olevien messuosastojen tonttien ja käytävillä lojuvien kollegoiden tavaroiden muodostaman labyrintin läpi omalle tontille. Perille päästyä räjäytetään niput auki ja päästään tekemään sitä, mitä varten ollaan pelipaikalle lähdetty: rakentamaan messuosasto. Kun kaikki saadaan valmiiksi, on vuorossa jälleen pakkaamista. Nyt kasataan vuorostaan lavoille kaikki, mitä jäi jäljelle rakentamisen jälkeen. ”Tyhjät” kuljetetaan jälleen labyrintin läpi autolle ja lastataan kyytiin kotimatkalle. Messut ovat auki muutaman päivän, jonka jälkeen lähdetään vuorostaan purkukeikalle. Purkamaan mentäessä tehdään sama uudelleen käänteisessä järjestyksessä: auton purku – labyrintti – puretaan messuosasto – pakataan kaikki tavarat lavoille – labyrintti – auton pakkaus – kotona auton purku. Kotona keikalta palautuneet niput jälleen puretaan ja kaikki mukana olleet kalusteet ja rakenteet puhdistetaan, huolletaan ja hyllytetään takaisin omille paikoilleen.

Sitten otetaankin vaan seuraava keikka kiikariin ja aloitetaan sama rumba alusta mummojen sun muiden kanssa!

Katso myös: Messurakentajan sanasto

 

messuosasto-hinnasto-2017

Kategoria: Hyvä tietää

Hoidamme sen puolestasi

just name it

Haluamme ammattitaidollamme helpottaa järjestelyjen toteuttamista ja voimme hoitaa esimerkiksi seuraavia asioita: ennakkomarkkinointi, tekniset tilaukset, projektiaikataulutukset, ateriapalvelut (catering) ja henkilökunnan vaatetus ja messukoulutus.

Tilaa uusimmat uutiset

Viimeisimmät kirjoitukset